Soft shell. Kymmenien ihmisten jono kiemurtelee pimeässä urheiluhallin edessä. Joillakin jonottajista on krapula, monella palaa tupakka. Melkein kaikilla on ylipainoa, rintaan pistää tai suussa irvistää rivi rikkinäisiä hampaita.
Pakkasta on pari astetta. Kello lyö kuusi aamulla.
"Kenellä on numero yksi? Numero kaksi?" Stan Brock huutaa megafoniin.
Jonossa näkyy epävarmoja ja lannistuneita, mutta myös toiveikkaita ilmeitä. Ahavoituneet kasvot, halpahallivaatteet ja pihalla seisovat rikkinäiset autot tuovat mieleen itäblokin kylmän sodan aikana.
Mutta nyt ei olla Itä-Euroopassa, vaan Itä-Kentuckyssa maailman rikkaimmassa maassa Yhdysvalloissa. Stan Brockin avustusjärjestö Remote Area Medical Volunteer Corps eli RAM on tullut antamaan ilmaista terveydenhuoltoa Knottin piirikuntaan Appalakkien vuoristoon.
Jonottajat pääsevät vuoronumerojärjestyksessä valtavan urheiluhallin aulaan rekisteröitäviksi. Peremmällä hallissa lääkärit ja sairaanhoitajat odottavat verenpainemittareiden, stetoskooppien ja porien kanssa.
"Vision Clinic" -kyltti opastaa näköasemalle, joka sijaitsee koripallokentällä. "Dental Clinic" taas tarjoaa hammashoitoa: halliin kannetut kymmenet hammaslääkärintuolit odottavat potilaita rivissä.
Köyhät amerikkalaiset tulevat väliaikaissairaalaan ilmaisiin lääkärintarkastuksiin, jopa syöpäkokeisiin. Täältä he saavat myös silmälasit, joihin heillä ei olisi varaa.
Joulukuun alkupuolella järjestetty tapahtuma Knottin piirikunnassa on jo RAM:n 559:s. Kahden päivän aikana 240 lääkäriä, sairaanhoitajaa ja vapaaehtoistyöntekijää antaa hoitoa 720 jonottajalle.
Yhteensä 236 ihmistä saa silmälasit. Urheiluhallissa revitään irti 462 hammasta ja asetetaan 319 paikkaa.
Monet RAM:n asiakkaat kuuluvat niiden yli 45 miljoonan amerikkalaisen joukkoon, joilla ei ole sairausvakuutusta. Tai niihin noin 25 miljoonaan "alivakuutettuun", joiden vakuutus ei kata esimerkiksi hammashoitoa.
"Minulla on ainainen huoli. Huolehdin niin, että minulla on korkea verenpaine ja saan ahdistuskohtauksia", kertoo 60-vuotias Barbara McBee urheiluhallin sisällä.
McBeellä on harmaanvalkea tukka ja lököttävien vaatteiden alla runsaanlaisesti painoa. Yskähtelevä nainen kertoo, että häntä kiusaavat verenpaine ja kolesteroliarvot, ja hän arvelee olevansa silmälasien tarpeessa. Tänään hän haluaa näyttää lääkärille myös kipeää polveaan.
McBeen suurin huolenaihe on kuitenkin hänen pyörätuolissa istuva miehensä Jesse, 60. Entinen hiilikaivostyöläinen sai kolme vuotta sitten sydänkohtauksen, joka halvaannutti kehon oikean puolen ja jätti hänet täysin riippuvaiseksi vaimostaan.
Nyt Jesse kärsii toistuvista sairauskohtauksista ja diabeteksesta. Hän syö toistakymmentä eri lääkettä päivässä.
Barbara McBee ei saa korvausta miehensä hoitamisesta, eikä hänellä ole sairausvakuutusta. Parin vuoden päästä hän pääsee pienen kansaneläkkeen ja viiden vuoden päästä vanhusten Medicare-sairausvakuutuksen piiriin. Siihen asti pitäisi sinnitellä miehen runsaan tuhannen euron tuella.
"Mieheni teki töitä 34 vuotta. Tämä ei ole oikein", McBee sanoo katkerana.
Roskaruoka, tupakka, huumeet, ylipaino, diabetes, sydänkohtaukset, kohdunkaulan syöpä ja muut syyt kaatavat itäkentuckylaisia sellaiseen tahtiin, että vuoristoisella syrjäseudulla elinajanodote on koko Yhdysvaltain alhaisin, 72,6 vuotta.
Yhdysvaltain korkein elinajanodote, 83 vuotta, on vauraassa Pohjois-Virginiassa lähellä pääkaupunkia Washingtonia. Kymmenen vuoden ero on yhtä suuri kuin Suomen ja Turkmenistanin välillä.
Rikkaat ja köyhät amerikkalaiset elävätkin terveytensä suhteen kuin eri planeetoilla. Huippuyliopistojen tutkijat korjaavat lääketieteen Nobelin palkintoja, kymmenet miljoonat nauttivat ensiluokkaisista terveyspalveluista ja lääkejätit hämmästyttävät keksinnöillään. Suurkaupunkien kuntosalit täyttyvät jo aamukuudelta.
Samaan aikaan toisaalla trailereiden kurjalisto tekee päivittäisiä valintoja syömisen, kaasulaskun ja lääkkeiden väliltä. Viidennes kansasta tupakoi, ja 440 000 kuolee vuosittain tupakoinnin aiheuttamiin tauteihin. Lapsikuolleisuudessa Yhdysvallat on sijalla 29 – samassa kerhossa Puolan ja Slovakian kanssa.
Kaksi kolmasosaa amerikkalaisista on ylipainoisia tai lihavia. Time-lehden terveyskatsauksen mukaan vain neljä prosenttia muistaa kysyttäessä, milloin he viimeksi söivät salaattia.
Itse terveydenhuoltojärjestelmää luonnehditaan usein skandaaliksi ja tragediaksi. The New England Journal of Medicine -lehden tuoreessa kyselyssä kolmasosa kansasta ilmoitti, että sillä on "vakavia ongelmia" selviytyä lääkäri- tai sairausvakuutusmaksuistaan.
Kirjassaan Overtreated Shannon Brownlee esittää arvion, jonka mukaan noin 18 000 amerikkalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti sairausvakuutuksen puutteen takia. Talouskriisi uhkaa pudottaa yhä useammat hoidon ulkopuolelle.
Järjestelmä kuulostaa vielä synkemmältä, kun otetaan huomioon sen kulut. Yhdysvallat käyttää 16 prosenttia noin 10 000 miljardin euron bruttokansantuotteestaan terveydenhuoltoon. Suomessa vastaava luku on kahdeksan prosenttia. Silti Suomessa kaikki ovat vakuutuksen piirissä, kun taas amerikkalaisista 15 prosenttia on vakuutusten ulkopuolella.
Vaikka amerikkalaiset mieltävät järjestelmänsä markkinatalousvetoiseksi, noin puolet terveydenhuoltokuluista katetaan verovaroin. OECD:n mukaan Yhdysvaltain julkinen terveydenhuolto maksaa asukasta kohden runsaan viidenneksen enemmän kuin Suomen terveydenhuolto – yksityinen puoli mukaan lukien.
Syy on rahan haaskaus.
"Jopa joka kolmas terveydenhuollon dollari törsätään turhiin kokeisiin, tuloksiltaan epävarmoihin hoitoihin ja ylihinnoiteltuihin lääkkeisiin sekä laitteisiin", arvostelee Maggie Mahar kirjassaan Money-Driven Medicine.
Miksi amerikkalaiset eivät sitten nouse kapinaan? Miksi he eivät vaadi parempaa vastinetta rahoilleen?
Terveydenhuollon täysremonttia vaativan asiantuntijan Philip Caperin mukaan suuri osa kansasta on saatu uskomaan, että verot ja hallitus ovat heidän vihollisiaan. Köyhätkin amerikkalaiset uskovat lujasti yksilön vastuuseen. Yhteiskunnalta ei ole opittu odottamaan palveluksia, ellei kyse ole maanpuolustuksesta.
Näin ajatellaan myös Knottin piirikunnan urheiluhallissa. 26-vuotias kotirouva Beatrice Slone on tullut hakemaan ilmaiset silmälasit RAM-järjestöltä.
"Jos hallitus maksaisi terveydenhuollosta, kukaan ei kävisi töissä", Slone sanoo.
Hän itse on ylipainoinen, ja häneltä puuttuu vakuutuksen lisäksi pari hammasta. Hän kertoo, että pari päivää aiemmin hänen tulehtuneesta korvastaan vuoti verta. Hänen oli mentävä lääkäriin.
"Mutta ei minulla ole varaa lääkkeisiin. Ainakaan tällä viikolla", hän sanoo.
Slonen rahat menevät muun muassa kahteen autoon, joihin on hankittava pakollinen vakuutus. Ja tupakkaan, jota palaa noin aski päivässä. Mutta yhteiskunnan tukea hän ei suostu kerjäämään!
Slone ja hänen ystävättärensä Lillie Sturgill, 44, ryhtyvät kilvan haukkumaan sosiaalipummeja, jotka yrittävät lypsää jokaisen dollarin valtiolta.
"Minä en ole ikinä hakenut ruokakuponkeja", sanoo Slone ylpeänä tarkoittaen köyhille annettavia etuseteleitä.
"Minä saan ruokakuponkeja 66 dollarin edestä kuussa, mutta olen sentään tehnyt 14-vuotiaasta asti töitä", toteaa Sturgill.
Pari tuntia sen jälkeen kun Stan Brock on aloittanut jonon purkamisen, urheilukeskus näyttää tehokkaalta kenttäsairaalalta. Apulaiset ojentavat työkaluja hammaslääkäreille, sairaanhoitajat mittailevat verenpainetta ja asiakkaat kokeilevat peilin edessä silmälaseja.
72-vuotias Brock on hyvä esimerkki siitä, millaisiin yksittäisiin hyväntekijöihin Yhdysvaltain köyhät turvautuvat. Brittisyntyinen Brock eli nuoruudessaan Amazonin sademetsissä Wapishana-intiaanien parissa ja päätyi 1960-luvun lopulla esiintymään suosittuun luonto-ohjelmaan Wild Kingdom.
"Lassosin kirahveja Afrikassa ja tein pari todella huonoa elokuvaa", Brock muistelee huvittuneena katsellessaan vapaaehtoistensa hääräämistä.
Amazonilla Brock näki, kuinka tavanomaiset taudit olivat tappaa kokonaisia intiaaniheimoja, koska nämä asuivat päivien kävelymatkan päässä sairaalahoidosta. Sellaisia kolmannen maailman köyhiä auttaakseen Brock perusti RAM:n.
Hän huomasi kuitenkin pian, että myös hänen uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa oli huutava avuntarve. Nyt hän asuu hylätyssä koulussa Tennesseessä, lentää avustustarvikkeita toisen maailmansodan aikaisella C-47-koneella ja rekrytoi tempauksiinsa satoja vapaaehtoisia.
Miten RAM:n vapaaehtoiset sitten ratkaisisivat terveydenhuollon ongelmat? Heidän luulisi olevan alan asiantuntijoita.
Vapaehtoisten suusta ei kuitenkaan kuulu pelkkää sympatiaa potilaita kohtaan. Yleinen ohje on, että ihmisten kuuluisi ottaa itseään niskasta kiinni.
"Ei se ole hallituksen vika, jos ihmiset syövät pikaruokaa joka päivä ja ovat lihavia", sanoo Rhonda Noble, 45.
Noble työskentelee läheisessä Big Creekin peruskoulussa. Hänen työnsä on keksiä keinoja, joilla köyhien perheiden lapset saisi pysymään koulussa.
Noblen mielestä hallituksen kuuluu luoda toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, mutta ei maksaa kansan sairausvakuutusta. "Eihän hallitus osta ihmisille autojakaan", hän perustelee.
Ihmiset ovat oman onnensa seppiä. Näin uskovat myös Louisvillen yliopiston hammaslääketieteen professorit Paul Boyd ja Barry Ceridan, jotka opastavat urheiluhallissa hammaslääkäriopiskelijoita.
"Jos jätät koulun kesken ja päätät olla laiska, minua se ei haittaa. Mutta älä odota minulta apuakaan", Boyd sanoo.
Kaksikon mielestä Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmässä on vikaa, mutta he ovat eri mieltä, mitä sille pitäisi tehdä. Presidentinvaaleissa republikaani John McCainia äänestänyt Boyd pelkää "sosialisoitua terveydenhuoltoa". Hän sanoo nähneensä, kuinka Britanniassa, Kanadassa ja Brasiliassa ihmisiä "tuplaverotetaan": nämä kyllästyvät jonottamaan julkiseen hoitoon ja maksavat yksityislääkärin omasta pussistaan. Boydia pelottaa sekin, että sosialisoitu järjestelmä romahduttaisi palkat ja lääkäreiden tason.
"Haluan, että aivokirurgini on fiksuin tyyppi, mitä löytyy", hän sanoo.
Demokraatti Barack Obamaa äänestänyt kollega Ceridan taas haluaisi eurooppalaistyyppisen järjestelmän, jossa kaikki vakuutetaan verovaroilla.
"Jos meillä on varaa käydä sotia, niin pitää meillä olla varaa antaa kaikille terveydenhuoltoa", hän sanoo.
Obaman voiton jälkeen liberaalit ovatkin innostuneet unelmoimaan terveydenhuollon suurremontista. RAM:n vapaaehtoisen, episkopaalipappi Jan Dunnavantin mielestä terveydenhuolto on "perustavanlaatuinen ihmisoikeus". Hän sanoo, ettei ole ikinä ollut niin toiveikas kuin nyt.
Uudistusta kannattavilla demokraateilla ei kuitenkaan ole ehdotonta valtaa, joten suurremonttia on vaikea saada aikaan.
Yksilönvastuun lisäksi Yhdysvalloissa elää vahva usko amerikkalaiseen unelmaan – siihen, että kenestä tahansa voi kovalla työllä tulla miljonääri. Tämäkin vähentää köyhien halua kapinoida; oma unelmahan voi täyttyä jo ensi vuonna.
Asiantuntija Philip Caperilla on unelmasta hapan arvio: "Me rakastamme satujamme", hän sanoo.
Myös köyhiä koululaisia tukeva Rhonda Noble sanoo, että Kentuckyn hiilikaivosalueella huomattavasti tutumpi tarina on se, jossa lapsi päätyy tarpomaan koulunsa kesken jättäneiden vanhempiensa jäljissä.
"Oppilaat jättävät usein koulun kesken 16-vuotiaina ja menevät töihin McDonald'siin. Palkka tuntuu ensin jättipotilta. Sitten he tekevät lapsia ja sama kierre on valmiina seuraavaa sukupolvea varten."
Noblen mukaan silloin tällöin joku koululainen katkaisee köyhyyskierteen ja menestyy: "Ehkä yksi lapsi viidestäsadasta."
Stan Brock on nähnyt myös, miten tavallinen tarina jatkuu. 18-vuotiaina työssäkäyvän köyhälistön lapset putoavat lasten julkisen sairausvakuutuksen piiristä.
Noin kymmenen vuotta tupakointia, oluen kittaamista ja roskaruokaa rapauttavat ruumiin ja hampaat, hän kertoo. Sitten seistään aamuyöllä pakkasessa jonottamassa avustusjärjestön hoitoa.
Sunnuntaina on aika purkaa kaksi päivää toiminut väliaikaissairaala. Täällä annettu hoito olisi maksanut yksityisklinikoilla noin 77 000 euroa. Jotkut mattimyöhäiset pitää käännyttää jo ennen puoltapäivää ovelta pois, sillä lääkäreiden ja sairaanhoitajien on päästävä koteihinsa.
Brock myöntää, ettei hänen järjestönsä pysty auttamaan kaikkia. Se ei kuitenkaan estä häntä suunnittelemasta seuraavaa tempausta Tennesseessä tammikuussa.
"Jotkut sanovat, että operaatiomme on pelkkä laastari suuren ongelman päällä. Mutta jos jollakulla on suu täynnä huonoja hampaita ja hän saa meiltä hoitoa, hänelle sillä on väliä", Brock sanoo.